— Ei, minä en tahdo! ja tyttö kääntyi taasen poispäin… — Nyt minun täytyy lähteä, Öyvind.
— Minä saatan sinua.
— Mutta ei metsää kauvemma; sillä vaari voisi sinut nähdä.
— En metsää kauvemma. Tyttö kulta, oikeinko sinä juokset?
— Emmehän me voi kulkea rinnan täällä.
— Mutta emmehän me sitte yhdessä kuljekaan.
— Ota minut sitte!
Tyttö juoksi, poika perässä, ja pian tarttui tyttö kiinni pensaisiin niin että poika sai hänet kiinni.
— Olenko minä nyt saanut kiinni sinut ikipäiviksi, Marit?
Poika piteli käsiään hänen ympärillään.