— Se on hyvä kirja, tuo, joka tuossa on käsissäsi.
— Ei ole hullumpi. Oletko useinkin päässyt kantta kauvemmaksi, Olli?
— Olenhan minä näinä viime aikoina…
Koulumestari laskee kirjan kädestään ja panee pois silmälasit.
— Ei sinulla tällä kertaa ole oikein mieleistäsi oloa, Olli.
— Eihän sitä ole ollut minun muistinaikanani.
— Sellaistahan se minullakin oli kauvan aikaa. Olimme riidoissa hyvän ystävän kanssa ja minä odotin, että hän tulisi luokseni ja koko sen ajan olin onneton, mutta sitte minä keksin sen keinon, että lähden hänen luokseen ja siitä asti minulla on ollut hyvä olo.
Olli nostaa katseensa ja vaikenee.
— Kuinka tämä talonpito mielestäsi menestyy?
— Taaksepäin menee niinkuin minä itsekin.