— Kuka taloa pitää, kun sinä siitä kaadut?
— Sitäpä minä juuri en tiedä ja sehän se minua painaa.
— Naapurisi edistyvät tätä nykyä, Olli.
— Niin, kun niillä on se agronoomi apunaan. Koulumestari kääntyy välinpitämättömästi ikkunaan päin.
— Apuahan sinäkin tarvitsisit, Olli. Et pääse paljon käymäänkään etkä paljon tiedä näistä uusista viljelyskeinoista.
— Kuka minua rupeisi auttamaan.
— Oletko sitte pyytänyt apua?
Olli vaikenee.
— Minä olin kauvan samallaisissa väleissä Jumalan kanssa, sanoo koulumestari. — Et kohtele minua hyvästi, sanoin Hänelle. — Oletko sinä sitte pyytänyt minulta hyvää kohtelua? kysyi Hän. Enhän minä ollut pyytänyt. Sitte minä pyysin ja senjälkeen on kaikki käynyt hyvin.
Olli vaikenee, mutta koulumestarikin vaikenee ja vihdoin virkkaa Olli: