Ja Petra nousi, asettui ja lausui niin tanskalaisella ääntämisellä kuin suinkin eilisen rakastajattaren mukaan: "Sua tervehdin rakkaani, hyvää huomenta!"
— Mutta minä luulen, että paholainen riivaa teitä; oletteko te tullut tänne tekemään pilkkaa vaimostani!
Naurunrämäkkä kuului sivuhuoneesta ja johtaja avasi oven ja puhui huoneeseen vähääkään muistamatta, että he hetki sitte olivat riidelleet kuin elämä tai kuolema olisi ollut kysymyksessä:
— Täällä on norjalainen tyttö, joka tahtoo karikoida sinua, tule toki katsomaan!
Naisen pää, mustat, uhkamieliset hiukset sekaisin, silmät tummina, suu suurena, katsahti todella ulos ja nauroi. Ja kuitenkin riensi Petra häntä vastaan; sillä varmaan se oli rakastajatar, — ei, hänen äitinsä, arveli hän likemmä tultuaan. Hän katseli naista ja virkkoi:
— En tiedä — tekö se olette — vai hänen äitinsä!
Jo nauroi johtajakin; naisen pää oli vetäytynyt näkymättömiin, mutta nauroi sivuhuoneessa. Petran hämäännys kuvastui niin voimakkaana hänen kasvoissaan, asennossaan ja ilmevaihtelussaan, että johtaja kävi tarkkaavaksi; hän katseli häntä hetkisen, otti sitte kirjan ja sanoi, ikäänkuin ei mitään olisi tapahtunut:
— Lukekaappa tästä, tyttöseni, mutta lukekaa niinkuin itse puhutte.
Petra teki sen paikalla.
— Ei, ei, se on hullua — kuulkaa nyt! hän luki tytölle ja tyttö perässä, aivan kuten hän. — Ei, ei, se on hullua, lukekaa norjaksi — helkkarissa, norjaksi! — ja Petra luki taas entiseen tapaan. — Ei, sanon minä, se on ihan rutihullua. Ettekö te ymmärrä mitä minä tarkoitan? Oletteko te tyhmä? — Hän koetti koettamistaan ja antoi hänelle toisen kirjan: — tämä on päinvastaista, se on koomillista, lukekaa se! — Ja Petra luki, mutta sama hälinä siitä nousi, kunnes johtaja kyllästyi ja huusi: — ei, ei, ei! lakatkaa helkkarissa! Mitä te näyttämöltä haette? Mitä hittoa te tahdotte näytellä?