— Oo! vinkui naisenääni ja avatessaan näki Petra valtoimien hiusten ja yöpuvun pelossa pakenevan sivuovesta. Johtaja, pitkä tihrusilmä mies, asteli vimmastuneena edestakaisin ja riensi panemaan nenälleen kultasankaisia silmälaseja. Pitkä nenä hallitsi siihen määrään koko kasvoja, että kaikki muu oli olemassa sitä varten, silmät pistivät kuni pyssynpiiput esiin tämän vallin takaa, suu oli hautana sen edessä ja otsa keveänä siltana sen ja metsän eli "etumurroksen" välillä.
— Mitä te tahdotte? hän pysähtyi äkkiä. — Tekö pyritte kööriin? kysyi hän kiireesti.
— Kööriin — mitä se on?
— Vai ette te sitä tiedä, vai niin, vai; mitä te sitte tahdotte?
— Tahdon ruveta näyttelijäksi.
— Vai siksi te tahdotte ruveta — ettekä tiedä mitä kööri on, vai niin, vai. — Mutta tehän puhutte murretta!
— Murretta, mitä se on?
— Vai ette siis tiedä sitäkään ja tahdotte kuitenkin ruveta näyttelijäksi, vai niin; niin, se on norjalaisten tapaista. Murretta, se on sitä, ettette puhu kuten me.
— Niin, mutta minä olen harjoitellut sitä koko aamun.
— Vai niin, vai olette; kas, kas! Antakaappa kuulla!