— Pappi ei koskaan pitänyt kanssani tuollaista narrinpeliä.
— Ei, hän vaan teki sinusta narrin.
— Pappiko? Niin hyvä et sinä ikinä ole minulle ollut kuin pappi.
— Jopa asiat sitte olisivatkin hullusti.
— Happamasta maidosta ei ikinä tule rievää.
— Tuleepas, kun se keitetään herajuustoksi. Tyttö nauroi ääneen.
— Tuolla tulee äitisi. Tyttö kävi taasen vakavaksi.
— En iässäni ole tavannut niin pitkäpuheista vaimoihmistä kuin se papinrouva, viilsi terävä, nopealuontoinen ääni puheeseen. — Pidä nyt kiirettä, Baard, nouse ja työnnä vene vesille. Emme pääse kotiin yöksi. — Rouva käski minua katsomaan, että Elin jalat ovat kuivat. Siitä sinä totta totisesti itse saat pitää huolta. Joka aamu pitää lähteä kävelemään kalvetustaudin tähden! Kalvetustaudit sinne ja kalvetustaudit tänne! — Nouse nyt, Baard, ja työnnä vene vesille! Minunhan tänä iltana pitää panna taikinaa.
— Kirstu ei vielä ole tullut, sanoi mies ja pysyi pitkällään.
— Mutta kirstu ei tulekkaan; se jää tänne ensi pyhään. Kuuletko, Eli, nosta nyt itseäsi; ota myttysi ja tule! Nouse nyt, Baard!