Tämä herätti paljon epäilystä, toinen katsoi toiseen.
— Minäpä vastaan sillaikaa kun te ajattelette, sanoi hän. — Jumala on mahtanut sallia meidän koettaa muuttaa Hänen kirouksensa siunaukseksi; sillä itse johti Hän patriarkkojaan, johti koko kansaansa nauttimaan rikkauksia.
— Apostolien ei pitänyt omistaa mitään, pisti nuori mies voitonvarmana väliin.
— Niin, se on totta; sillä heidät Hän tahtoi asettaa kaikkien inhimillisten tarpeiden ulko- ja yläpuolelle, että he näkisivät Jumalan; — he olivat kutsutut!
— Me olemme kaikki kutsutut!
— Mutta emme samassa merkityksessä; oletko sinä kutsuttu apostoliksi?
Nuoren miehen kasvot kävivät kalman kalpeiksi ja silmät hämärtyivät niiden päällä lepäävän otsamuurin alla; mahtoi olla syitä, jotka saivat asian häneen niin sattumaan.
— Mutta rikkaankin pitää tehdä työtä, arveli Lauri; — sillä työ on käskettyä.
— Tietysti hänen pitää tehdä työtä, vaikka hänen keinonsa ja tehtävänsä tulevat toisellaisiksi; jokaisella on omansa. Mutta sanokaa: pitääkö ihmisen alituiseen tehdä työtä?
— Hänen pitää myöskin rukoilla! puuttui vaalea nainen puheeseen ja pani kätensä ristiin, ikäänkuin hän olisi muistanut liian kauvan laiminlyöneensä sen.