— Sinä kuulut olevan isäsi näköinen.
— Niinhän ne sanovat, vastasi Arne vältellen.
Eli ei huomannut äänen väriä ja jatkoi sentähden hetken perästä:
— Tekikö hänkin lauluja?
— Ei.
— Laula minulle laulu — — — jonka itse olet tehnyt.
Mutta Arnen ei ollut tapana tunnustaa, että hän lauloi omia laulujaan.
— En minä osaa yhtään, sanoi hän.
— Osaat kyllä ja laulat kanssa, kun minä pyydän. Hän teki nyt sellaista, jota hän ei koskaan ollut muille tehnyt: hän lauloi seuraavan laulun:
Puuhun puhkes lehdet ja kukkaumputkin.
Tuli tuohon halla: "nuo umput ottaisin!"
— Voi, kuomakulta, suo
ett' ensin puhkee nuo!
Niin pyyteli puurukka huokauksin.