ROUVA. Jakohsen tekee niistä tilin.
VIRKAMIES. Se on toinen asia. Jakobsen on rehellinen mies (Työhönsä).
JAKOBSEN (jälleen rouvan luo, kovin liikutettuna). Kuulitteko, rouva? Hänkin sanoi minua rehelliseksi? — Ja kohta ei yksikään ihminen enää sano siten! (menee Tjoelden ohitse, jolle kuiskaa). Konna! — Minä palajan kohta!
VIRKAMIES (näkyy olevan valmis lähtemään, lähenee Tjoeldeä). Anteeksi; — talon avaimet!
ROUVA (Tjoelden puolesta). Emännöitsiä seuraa teitä. — Sannaes, — täss'on avainkaapin avain. (Sannaes ottaa sen).
VIRKAMIES (katsellen Tjoelden muhkeita kellonperiä). Mitä tarpeelliseen pukuun tulee, se ei meihin kuulu; vaan jos siinä mahdollisesti olisi kalleuksiakin — —?
TJOELDE (aikoo antaa kellon).
VIRKAMIES. Älkää — pitäkää se vain! — Mutta se pitää kai ottaa luetteloon.
TJOELDE. Min'en tahdo sitä pitää.
VIRKAMIES. Kuten tahdotte. (Toinen todistaja ottaa sen). Hyvästi!