TJOELDE (tulee toivotonna esiin). Senpä kokonaan unohdin!
JAKOBSEN (häntä vastaan). Niin, mene tuonne, niin saat kuulla, mikä olet!
TJOELDE (aukasee laukun, hiljaa). Täss'on rahoja; mutta pelkkää kultaa.
Menkää, vaihtakaa nämät kaupungissa pienemmiksi ja maksakaa palkat!
ROUVA (samoin hiljaa). Tehkää se, Jakobsen!
JAKOBSEN (myös hiljaa). Kun te sitä pyydätte, niin — —. Vai niin? — Täällä on rahoja, — matkalaukussa. (Aukasee sen) Ja se on varustettu matkaa varten. — Hän on päälliseksi aikonut paeta! Ja viedä työväen palkat mennessään! — Ellei hän ole konna, niin — —!
(Melu lähempänä).
ROUVA (Tjoelden väännellessä itseään tuskissaan; hilj.). Kiiruhtakaa; — muuten ne tulevat tänne!
JAKOBSEN (Myös hiljaa). Minä menen.
VIRKAMIES (estää). Anteeksi; täältä ei saa viedä pois mitään, joka ei ole tarkastettu ja luetteloon kirjoitettu.
JAKOBSEN. Tänään on palkanmaksu ja tässä on rahat.