JAKOBSEN (hänen luokseen, kuiskaten) Konna!
(Tjoelde muuttaa jälleen tuolille ovenpieleen, peittäen kasvonsa käsiinsä).
ROUVA (nousten, kuiskaa). Jakobsen! — Jakobsen! (Jakobsen lähenee) Tahallaan hän ei ole ketään pettänyt! Se, miksi häntä sanotte, se hän ei ole eikä ikipäivinä siksi tulekkaan! (istuu).
JAKOBSEN. Teitä, rouva, minä syvimmästi kunnioitan. Mutta ellei hän ole valehtelia ja petturi, niin ei kukaan maailmassa! (Itkee).
ROUVA (peittää myöskin toivotonna kasvonsa, nojaten taaksepäin tuoliin,
Lyhyt äänettömyys).
(Sitte kuuluu kaukaa melu, monen sadan ihmisen ääni. Virkamies ja todistajat keskeyttävät tarkastuksensa ja kirjoituksensa, toiset katsovat ylös).
ROUVA (peloissaan). Mitä se?
(Sannaes ja virkamies katsovat perimmäisestä ikkunasta,
Jakobsen etumaisesta).
JAKOBSEN. Työväki laivanveistimöltä, oluttehtaasta, vaprikoista ja varastoista. (Jälleen rouvan luo). Koko liikkeemme on toistaiseksi seisahdettu; — mutta tänään on palkanmaksupäivä, eikä ole ollenkaan rahoja!
(Toiset jatkavat työtään).