SIGNE. Mutta yksin —? Sinä, niin kivulloisena?
ROUVA. En yksin! Isä ja minä.
TJOELDE (esiin, suutelee kättä, jonka rouva ojentaa hänelle, vaipuu polvilleen hänen tuolinsa ääreen, pää hänen syliinsä).
ROUVA (silitellen hänen hiuksiaan). Antakaa anteeksi isällenne, lapset; se on kauniinta, mitä tehdä voitte.
(Tjoelde nousee jälleen, menee veralle päin. Konttoripalvelia
tuo kirjeen).
SIGNE (väistyen, tuskassa). Tuoss'on kirje häneltä! Ei enää! Min'en tahdo! (Konttoripalvelia tarjoo sitä Tjoeldelle).
TJOELDE. Minä en enään ota vastaan kirjeitä.
VALBORG. Sannaes'iltä.
TJOELDE. Hän myöskin!
ROUVA. Lue se, Valborg! Tulkoon nyt vain kaikki yht'aikaa!