ROUVA (on vaipunut tuolille). Voi, kuinka kelvoton äiti minä olen ollut; nyt en saata pitää lapsiani yhdessä.
VALBORG (kuin ennen). Emmehän me enää saata olla yhdessä! Emmehän me saata ruveta elämään konkurssi-pesästä, kuten sitä sanotaan; olemmehan me jo tarpeeksi kauan eläneet — — —
ROUVA. Hs, isäsi on täällä! (Äänettöm.) Lapsi, mitä aiot?
VALBORG (toistettuaan, tyynesti). Minä ai'on konsuli Holst'in konttoriin; — minä tahdon oppia kauppaa — ja sitte alkaa itse.
ROUVA. Sin'et tiedä, minne menet.
VALBORG. Mutta minä tiedän, minkä jätän.
SIGNE. Ja minä, minä olen vain kuormaksi, kun en mitään taida — —
VALBORG. Sinä taidat! — Mene maailmaan, vaikka palvelustytöksi, — mitä se tekee? Elää konkurssi-pesästä? Ei päivääkään, ei hetkeäkään!
SIGNE. Mutta mitähän äidistä tulee?
ROUVA. Äiti jää isän luo.