SIGNE (itkussa). Äiti, — äiti!
ROUVA. Näin on parempi, kuin toisin. Kuule — älä itke!
SIGNE. Min'en itke; — mutta minä häpeen — oi, minä häpeen! (itkee).
ROUVA. Häpeä on minun — kun ei mulla ollut voimaa estämään sitä, minkä näin hullusti käyvän.
SIGNE (kuin ennen). Äiti!
ROUVA. Niin, nyt olemme jo kohta niin hyljätyt, kuin koskaan voimme olla. —
VALBORG (esiin, kiihossa). Ette vielä, äiti; — nyt minä jätän teidät!
SIGNE (kääntyy sisareensa päin). Sinä, Valborg? Jätät meidät — nyt?
VALBORG (liikutuksella). Talohan joutuu kuitenkin vieraan valtaan, — nyt täytyy jokaisen meistä itse pitää huolta itsestään!
SIGNE (kasvot sisareen, selkä katsojiin päin). Mutt' entäs minä, jok'en mitään taida —?