VALBORG. Niin; pitäähän miehellä kaikessa olla tarkoitus!
SANNAES. Nii-n, niin, se on, minä vain arvelin, että hänen kai on hyvin tukala nyt ensi alussa.
VALBORG. Mutta minä tarkoitan teillä itse? Lieneehän teilläkin ajatus — tulevaisuudestanne?
SANNAES (hämillään). Min'en ollenkaan kernaasti puhuisi itsestäni.
VALBORG. Ja minä puhuisin niin kernaasti. Teitä ei pitäisi vahingoittaa ottamalla vastaan tarjoustanne.
SANNAES. Mitä siihen tulee, saatte olla aivan huoletta.
VALBORG. Teillä on siis jotain muuta, johon luotatte.
SANNAES. Koska mun niin välttämättömästi pitää se sanoman, — minulla on varakkaita sukulaisia Amerikassa, jotka jo monta vuotta ovat toivoneet minua sinne. Minä saan siellä heti hyvän toimen.
VALBORG. Vai niin —? — — Miks'ette jo aikoja sitten ole käyttänyt hyväksenne niin erinomaista tarjousta? Eihän teillä täällä ole ainoatakaan sukulaista, mitä minä tiedän.
SANNAES (on vaiti).