VALBORG. Te olette siis tehnyt uhrauksen, näin kauvan olemalla meillä? —
SANNAES (on vaiti).
VALBORG. Ja yhä suuremmalta se tuntunee, jos vielä edelleenkin jäätte —?
SANNAES (aivan hämillään). Min'en voi sanoa, mutta minä olen niin vain ajatellut.
VALBORG. Mutta isä ei varmaankaan voi ottaa teiltä niin paljon.
SANNAES (pelästyen). Miks'ei?
VALBORG. Siksi, että se todellakin olisi liikaa. Sillä se suorastaan vahingoittaisi teidän tulevaisuuttanne. — Ja joka tapauksessa minä sitä vastustan.
SANNAES (melkein rukoillen). Te, neiti —?
VALBORG. Niin. Väärinkäytösten ajan pitää nyt olla ohitse.
SANNAES. Väärinkäytösten? — Sitä, joka minulle itse olisi niin rakasta, sitä — —