ROUVA (ottaa hältä hatun päästä, pyyhkii hikeä). Onhan otsasi toki aivan hiessä, armaani. Voi, sin'et ole milloinkaan ollut niin kaunis, kuin nyt!
TJOELDE. Onnipa siis, että sinulla nyt on kylliksi aikaa katsella minua.
ROUVA. Kun mun on vaikea kävellä, tarkoitat kai?
TJOELDE (huokaa). Niin, Nannaseni, hyvä on, että voit ilomielin kestää kaikki. Vaan että sinä olit ainoa, joka sai niin tuntuvan merkin onnettomuutemme ajoista, se on — —
ROUVA (kesk.). Äläpä unhota sinäkään harmaita hiuksiasi! Nekin ovat merkkinä siitä, vaikka kauniina merkkinä! — Ja mitä minun sairauteeni tulee, tiedäppäs, minä kiitän Jumalaa siitä! Se on ensinnäkin melkein tuskaton ja toisekseen antaa se minun täydellisesti tuntea teidän kaikenpuolisen hyvyytenne.
TJOELDE. Sinä vietät siis mielestäsi hyviä päiviä, niinhän?
ROUVA. Aivan niin, — oikein mieleni mukaisia.
TJOELDE. Saat vastaanottaa mielittelyä ja itse mielitellä meitä kaikkia?
VALBORG (ikkunassa). Nyt sain tilin valmiiksi.
TJOELDE. Eikö tullut niinkuin sanoin?