ROUVA. Jälleen ihana päivä!
TJOELDE, Ihana! Yöllä ei liikkunut ainoatakaan aaltoa tuolla merellä. Pari höyrylaivaa etäällä, purjelaiva, joka niitä seurasi, ja kalastus-veneet kulkivat aivan hiljaa.
ROUVA. Ja kun muistelee myrskyä kaksi päivää sitten?
TJOELDE. Niin — ja kun nyt muistelemme oman elämämme myrskyä noin puolikolmatta vuotta sitten. Tiedäppäs, minä mietiskelin sitä viime yönä.
ROUVA. Istuppa viereeni!
TJOELDE. Mutta emmekö jatka kävelyämme.
ROUVA. Nyt on ilma liian lämmin.
TJOELDE. Ei minusta.
ROUVA. Hyvä, sinä sankari, siis minusta vainen. — Näetkös, minä tahdon kernaammin katsella sinua.
TJOELDE (ottaa tuolin). No, katsele sitten!