VALBORG. Niin, äidin, äidin, jonka nyt pitää saada levähtää. — Nyt äidin luo!
TJOELDE. Mutta suudelma ensin, tyttäreni, (liikutuksella) — siitä on jo niin kauvan!
VALBORG (suutelee). Isä! —
TJOELDE. Ja nyt äidin luo!
(Menevät).
NELJÄS NÄYTÖS.
Kolmatta vuotta on kulunut. — Syyspäivä, meren rannikolla. Aava, tyyni meri tekee oikealle lahdelman, jolla on priki täysissä purjeissa, kuni olisi se lähdössä tai olisi vasta siihen saapunut. Vasemmalla estää näköalan pienen puuhuoneen nurkka perällä. Suuri, avonainen ikkuna näyttämölle päin. Siitä näkyy Valborg, joka istuu kirjoitustyössä pulpetin ääressä. Näyttämö kuvaa koivupuista lehtoa. Ylt'ympäri huonetta kukkaisia. Oikealla etualalla puutuoleja kivipöydän ympärillä, vasemmalla samoin. Yksinäinen tuoli oikealla, perällä, näkyy unohtuneen siltä, joka sillä viimeksi istui.
Ensimmäinen kohtaus.
Valborg (ikkunassa). Tjoelde. Rouva. (Sitten) Signe.
(Esiripun noustessa näkyy Valborg; näyttämö muuten tyhjä. Hetkisen kuluttua tulee Tjoelde, kuljettaen vaimoaan mukavassa pyörä-tuolissa).