VVALBORG. Siinä on meille nyt jotakin! Ja sitten yksinäinen, rauhallinen paikka, — pikkuinen rakennus jossain meren rannalla, ja minä autan sinua, ja Signe auttaa äitiä, — oi, nyt vasta me oikein alamme elää!
TJOELDE. Mikä ilo!
VALBORG. Eteenpäin, isä, eteenpäin! Yksimielinen perhe on voittamaton.
TJOELDE. Tämmöinen apu ja lohdutus juuri nyt!
VALBORG. Niin, nyt kiiruhdamme kukin toimeensa — toimiin, joissa sinä ennen olit yksin! Hyvät henget ympäröitsevät sinua; mihin ikinä katsahdat, huomaat iloisia silmiä ja näppäriä sormia kaiken päivää, — ja pöydässä ja iltasin pitää meillä olla niinkuin silloin, kun olimme pieniä!
TJOELDE. Ei, vielä tämäkin —!
VALBORG. Haha, sateen jälkeen liiruttavat lintuset! Ja tätä iloa ei voi mikään masentaa; sillä nyt on elämällämme jalo päämaali!
TJOELDE. Ei, nyt äidin luo! Tämä sopii äidille!
VALBORG. Oi, isä taivahinen, kuinka minä näinä viime hetkinä olen oppinut rakastamaan äitiä!
TJOELDE. Nyt työskentelemme ainoastaan äidin eduksi.