VALBORG. Minkätähden me ensimäisenä vuonna tulimme niin hyvin toimeen — ja kauvemminkin? Oletteko ajatellut sitä?
SANNAES. Niin; — luultavasti sentähden, ett'emme koskaan puhuneet muusta, kuin — kuin kauppaliikettä koskevista seikoista.
VALBORG. Te olitte minun opettajani.
SANNAES. Ja kun te ette enää tarvinnut minua, — —
VALBORG. — niin muuttui kaikki hiljaiseksi konttorissa.
SANNAES (hiljaa). Niin.
VALBORG (kääntyen häneen). Eikö se äänettömyys teistä koskaan tuntunut tukalalta?
SANNAES. Tuntui; — sillä se oli teeskenneltyä.
VALBORG. Minkätähden se oli teeskenneltyä, Sannaes? — Te ette vastaa? — — Sentähden, että toisella, tai molemmilla, oli jotain puhuttavaa, jota ei kumpainenkaan tahtonut lausua.
SANNAES. Neiti, eroitus oli vain siinä, että te tunsitte minun, petollisen, piinaavan asemani teidän seurassanne, ettekä auttanut minua tekemään sitä itselleni helpommaksi. Teidän käytöksenne kiusoitti minua; sillä se oli hirveä, tunnoton.