SANNAES. Mutta kun loppu on hyvä, on kaikki hyvin. Minä kiitän teitä tästä kanssapuheesta.
VALBORG. Ja silläkö ai'otte päästä asiasta?
SANNAES. Niin, neiti. Jos olen erhettynyt, niin se vast'edes ainoastaan sydämellisesti ilahuttaa minua. Nyt en saata mitään mietiskellä; sillä nyt vain pois! Päätökseni pitää olla järkähtymätön.
VALBORG. Vai niin? Se, mitä minä itse olen sanonut, ja mitä te itsekkin todeksi luulette, — eikö se ollenkaan koske seikkoihin, jotka saattoivat teidän nyt matkaan ryhtymään?
SANNAES, Ei; te erhetytte, jos niin luulette. — Anteeksi, neiti, mull'on vielä yhtä ja toista toimitettavaa. —
(Aikoo lähteä, ottaa muuton askeleen).
VALBORG (alkaa muuttua suruiseksi, joka tunne yhä kiihtyy). Sannaes, oletteko nyt aivan suorapuheinen? — — Ja kun itse myönnätte tuominneenne minua väärin, ettekö siis edes — peruuta tuota tuomiotanne?
SANNAES. Olkaa varma siitä, neiti, minun laskuissani te ette tule vääryyttä kärsimään! — Mutta nyt en sitä selittää voi. — Nyt on pää-asia tulla valmiiksi ja päästä pois. (Aikoo pois).
VALBORG. Valmis ette ole, Sannaes! — Ette tässä ettekä muissa, vanhemmissa asioissa.
SANNAES. Käsittänettehän itsekkin, kuinka vastenmielistä tämän keskustelemisen pitkittäminen minulle on (aikoo mennä).