VALBORG (peittäen liikutustaan). Saatatteko vieläkin puhua noin?
SANNAES. Kun ette koko tähän pitkään aikaan ole kertaakaan sitä pyytänyt.
VALBORG. Minä luulin teidän tarjoovan sen mulle.
(Äänettömyys).
SANNAES. Tuo asia muuttui totiseksi. — Min'en tahtonut tehdä sitä, ennenkuin olisin varma — — (pysähtyy).
VALBORG. Minun pyyntöni on nyt totinen — antakaa mulle kätenne.
SANNAES (pari askelta eteenpäin, iloissaan). Te pidätte siis väliä siitä?
VALBORG. Paljon väliä.
SANNAES (tulee). Taivas teitä siitä siunatkoon! Tässä se on!
VALBORG (kääntyy, ottaa sen). Käden, jonka nyt mulle annatte, otan minä vastaan.