SANNAES (vaaleten). Mitä sanotte?
VALBORG. Että minä jo enemmän, kuin puoli vuotta, olen tuntenut sydämessäni, että pitäisin suurimpana kunnianani olla sen miehen vaimo, joka on lempinyt minua, ainoastaan minua, lapsuudestaan saakka, ja joka on pelastanut isäni ja meidät kaikki.
SANNAES. Neiti! — Herra taivahinen!
VALBORG. Ja te tahdoitte kernaammin matkustaa, kuin antaa mulle kätenne, — ja ainoastaan sen tähden, että me olimme käyttäneet hyväksemme teidän apuanne, josta päätitte, ett'emme olleet vapaat! Se on liiaksi, ja kun te ette tahtonut mitään sanoa, täytyy mun.
SANNAES (lankee polvilleen'). Neiti!
VALBORG. Enemmän kuin puoli vuotta olen tuntenut rakastavani teitä, niinkuin te ansaitsette rakastettu olla! Sillä teillä on uskollisin luonne, hienoin mieli, lämpimin sydän, kuin koskaan olen tuntenut.
SANNAES. Tämä on liiaksi — sadoin tuhansin kerroin!
VALBORG. Minä olisin ylpeä kohtalosta saada olla teidän vaimonne! Se on päämaali, johon olen pyrkinyt ja olenkin tullut toiseksi, kuin ennen olin. Lähinnä Jumalaa, olen siitä kiitollinen teille, ja minä tunnen voivani luoda teille elämän semmoisen, jota maallinen harvoin nauttii.
SANNAES. Min'en voi vastata, sillä min'en todella kuule, mitä te sanottekaan. Teitä olen minä ihaellut lapsuudestani saakka, vaan en toki milloinkaan ole saattanut uskoa teidän voivan — niin, min'en sitä usko vieläkään! Mitä nyt sanotte, tulee siitä, että teidän on mua sääli, nyt kun mun on lähteminen, ja kun luulette olevanne mulle kiitollisuuden velassa. Se tulee säitä, että olemme eläneet liian kauvan yhdessä, ilman muita. Te teette sydämenne vaatimuksen mukaan, vaan te ette ole löytänyt sitä, joka teille sopii! (ottaa häntä toisestakin kädestä). Älkää keskeyttäkö! Minä tunnen sen totisemmin, minä olen sitä ajatellut kauvemmin, kuin te. Te olette minua niin paljon etevämpi luonnonlahjoissa, tiedoissa, käytöksessä, — ja vaimo ei saa olla miestään etevämpi. Minä en suinkaan voi sitä sietää.
Ei, mitä te nyt tunnette, se osoittaa hyvää sydäntänne, ja se seuratkoon mua retkilläni elämäni siunauksena. Te olette ollut mun eloni katkeruus ja riemu. Te olette opettanut mua luopumaan — ja luopuminenhan on melkein jokaisen osa elämässä! Mun kohtaloni on nyt kevyt, matkani huokea; sillä tiedänhän nyt: Teidän hyvät ajatuksenne seuraavat minua (nousee).