SANNAES (ottaen häntä käsistä). Niin!
VALBORG. Luuletteko minun milloinkaan häpeävän teidän tähtenne?
SANNAES. En, sit'en luule!
VALBORG (liikutuksella). Luuletteko minun pitävän teistä?
SANNAES. Luulen! (lankee polvilleen).
VALBORG. — kylliksi syvästä sydämestäni, voidakseni pitää teistä koko elämäni ajan?
SANNAES. Niin, niin!
VALBORG. Sitte jäätte te minun luokseni, ja me pidämme huolta vanhuksista, me rupeemme heidän sijaansa, kun Herran hetki lyö.
(Sannaes päästää hänen kätensä, puhkeaa itkemään).
TJOELDE (on tullut konttoriin Berent'in kanssa, jolle näyttää pää-kirjaa, nostaa sattumaltaan päätään ja huomaa nuoret. Nojaa ulos ikkunasta ja kysyy hiljaa). Valborg, mitä se?