SANNAES. Niin kömpelö, tottumaton, niin, suoraan sanoen, pelkurimainen, kuin minä olen niiden seurassa, jotka — (Valborg hymyilee). Niin, näettekös? Teidän täytyy nauraa!
VALBORG. Ehkä minä nauran teitä seuroissakin!
SANNAES (totisesti). Mutta sitä ette saattaisi tehdä vahingoittamatta minua!
VALBORG. Saattaisimpa kyllä, Sannaes; minä pidän teistä niin paljon, että mulla on varaa vähän nauraa teidän vaillinaisuuksianne. — Siten minä usein teen! Jos minä näkisin teidän todella ylhäisessä seurassa vaipuvan uusien tapojen painosta, mitä minä muuta kuin nauraisin? Vaikka useammat nauraisivat, luuletteko, ett'en minä aivan samassa voisi ottaa teitä käsivarresta ja seurata teitä halki muhkeimman ylimys-seuran? Tiedänhän minä, ken te olette, ja seura tietää myöskin! Herralle kiitos, ei ainoastaan pahat työt tule maailman korviin!
SANNAES. Te hurmaatte, lumootte minut — —!
VALBORG (kovaa). Jos tätä mairitteluksi luulette, niin tehdäämpä koetus. Asianajaja Berent on täällä. Hän ei ainoastaan kuulu maamme parhaimpiin seuroihin, vaan on niitä etevämpikin. Odottakaamme hänen tuomiotansa? Mitään ilmaisematta, hankin minä sen heti!
SANNAES (hurmaantuneena). Min'en tahdo kenenkään muun tuomiota, kuin teidän.
VALBORG (samoin). Eikö totta? Kun vain olette varma minun rakkaudestani. — —
SANNAES (kesk.) — niin on kaikki muu vähäpätöistä, mitätöntä — ja teidän lempenne opettaa minulle aivan kohta, mitä multa puuttuu!
VALBORG. Katsokaa minuun!