VALBORG. Pitkän kärsimyksen olen salannut en muuta!
SIGNE (suutelee häntä ja kuiskaa muutaman sanan; kääntyy). Sannaes! (häntä kohti). Vai olemme me siis lanko ja käly?
SANNAES (kainosti). Neiti, — te —
SIGNE. Mutta eihän sitä sitte enää sovi sanoa "neiti" eikä "te"?
VALBORG (heti). Älä sitä kummastele. Hän kutsuu minuakin "neidiksi".
SIGNE. Mutta eihän se toki käy laatuun enää sitte, kun olette naimisissa?
ROUVA (Tjoeldelle). Mutta minnekkä ystävämme joutuivat?
TJOELDE. Berent on konttorissa. — Tuolla hän seisoo!
BERENT (näkyy ikkunasta, katselee lornjetilla). Kyllä minä kohta tulen onnentoivotus-visiitille ystäväni Jakobsen'in kanssa (menee).
VALBORG (isänsä luo). Isä!