TJOELDE. Lapseni!
VALBORG. Ilman tuota kovaa päivää emme olisi tätäkään nähneet.
(Tjoelde puristaa äänetönnä hänen kättään).
Kahdeksas kohtaus.
Entiset. Jakobsen. Berent.
TJOELDE. Saanko esitellä tyttäreni sulhasen, hra Sannaes'in.
(Tervehditään).
BERENT. Minä kunnioitan teitä, neiti, valitsemisestanne — ja toivotan onnea koko talolle, jolla on tuommoinen vävypoika.
VALBORG (riemuten). Sannaes!
JAKOBSEN. Saanko minäkin, vaikka olen vain yksinkertainen mies, saanko minäkin sanoa: Poikonen on rakastanut teitä rippikoulu-ajoistaan saakka, ennemmin hän ei saattanutkaan. Mutta empä, toden totta, olisi luullut teitä niin älykkääksi, että olisitte ottanut hänet.
(Nauru).