SIGNE. Miks'ei?
TJOELDE. Siksi — siksi — no, siksi, että tänne aina näin kesä-aikoina tulee niin paljon vieraita, joita täytyy ylläpitää.
SIGNE. Mutta sehän on ikävintä, mitä me kumpikin, Hamar ja minä, voimme ajatellakkaan.
TJOELDE. Luuletteko, lapset, minun oloani joka katsannossa niin erinomaisen hupaisaksi?
SIGNE. Mutta isäkulta, sinähän olet oikein juhlallisen näköinen? — Se sopii sinulle niin lystillisesti vain, isä!
TJOELDE. Totisesti puhuen, lapset, näin suurelle kauppahuoneelle kuin meidän monine asioineen on varsin tärkeätä, että tänne tulee ihmisiä joka kulmalta, ja että meillä voivat hyvin. Niin paljon voinette kai tehdä minulle mieliksi!
SIGNE. Hamar ja minä, me emme koskaan saa olla kahdenkesken.
TJOELDE. Minun luullakseni te useimmiten tappelette, kun olette kahdenkesken.
SIGNE. Tappelemme? Sinä käytät niin ilkeitä sanoja, isä.
TJOELDE. Ja ettehän te Kristianiassakaan saa olla kahdenkesken.