SIGNE. Noo, siellä on toki toisenlainen olo, siellä!
TJOELDE. Sen kyllä uskon, — siten kuin te rahoja tuhlaatte!
SIGNE (hymyillen). Rahoja tuhlaamme! Mitäs me siellä muuta tekisimmekään? Senhän vuoksi me juuri siellä olemmekin? Isä! Kuulehan, kiltti isäkulta — —!
TJOELDE. Ei, lapseni, ei. —
SIGNE. Noin paha sin'et ole koskaan ennen ollut.
HAMAR (on viitannut häntä lakkaamaan. Kuiskaa). Etkö jo voi olla vaiti!
Näethän, ett'ei hän ole ollenkaan hyvällä tuulella?
SIGNE (kuiskaa). No, miks'et sinä voinut auttaa, niin olisin heti voittanut hänet!
HAMAR (samoin). Oho, minä olenkin vähän ymmärtäväisempi, kuin sinä.
SIGNE (samoin). Sinä olet ollut niin kummallinen viimeaikoina. —
Min'en oikein ymmärrä, mitä sinä tahdot?
HAMAR (samoin). Niin, nyt voipikin olla yhdentekevä. Sillä nyt matkustan minä yksinäni Kristianiaan.