TJOELDE. — — ja heittää jalkojaan ristiin, vitkaan, vitkaan, — niin, hän se on. — Näyttää siltä, kuin aikoisi hän tulla tänne?
VALBORG. Ei, hän kääntyy poispäin.
TJOELDE. No, menköön sitten! (its.; ajatuksissaan). Oliskohan todellakin — —?
Neljäs kohtaus.
Entiset. Sannaes (verannalta, oikealta).
SANNAES. Saanko luvan?
TJOELDE. Vai niin — te, Sannaes!
SANNAES (huomaa vasta nyt Valborg'in, joka seisoo peränpuoleisen ikkunan ääressä ja astuu nyt esiin. Sannaes pelästyy, panee heti kätensä selkänsä taakse).
TJOELDE. No, mitä nyt?
VALBORG (katsoo häneen, menee verannalle ja sieltä alas oikealle).