SIGNE. En tiedä; mutta minä olen sanomattoman onneton! (Itkee).
HAMAR. Mutta teenhän minä vihdoin kaikki mitä tahdot! Mitä muuta enää toivotkaan?
SIGNE. Min'en voi sille mitään, minä voisin toivoa itseni kuolleeksi, — ja se tulee niin usein mieleeni! (Itkee jälleen).
HAMAR. Mutta, Signe? — Sinä, joka lukemattomat kerrat olet sanonut pitäväsi minusta?
SIGNE. Niin minä pidänkin. Mutta toisinaan on, mielestäni, kihlauksemme aivan hirvittävä! — Älä, älä tule lähelleni!
HAMAR. Signe! —
TJOELDE (rappusilla, ulkona). Niin, niin: Joka mies, ripeästi!
HAMAR. Pyyhi kyyneleesi, Signe; älä näytä niitä hänelle!
(Aikoo antaa sormuksen, Signe kääntyy poispäin, pyyhkien kyyneliään).
Seitsemäs kohtaus.