HAMAR. Hyvä! — Tuoltapa höyrylaiva jo tulleekin. Minä lahden heti paikalla.
SIGNE. No, sinä tiedät yhtä hyvin kuin minäkin, että se höyrylaiva nyt juuri tulee Kristianiasta eikä mene sinne! Uh! (pyrskähtää jälleen itkemään).
(Perällä, melkein keskipalkalla, näkyy höyrylaivan mastot ja piiput saarien ylitse. Savu kohoaa kirkkaasti ilmaan, — Samassa kuuluu).
TJOELDE (ulkona). Kiireesti! Ottakaa luutnantin paatti; se on reilassa!
SIGNE (nousee).
HAMAR. Ne menevät jotakuta vastaanottamaan
TJOELDE (lähempänä). Mene sinä paattiin!
HAMAR. Hän tulee tänne! (Juoksee ottamaan sormusta, kiireesti takaisin). Signe!
SIGNE. En, min'en huoli siitä!
HAMAR. No, mutta Signe? Mitä tämä merkitsee? Mitähän sulle muka olen tehnytkään?