JAKOBSEN. Minkälainen hän on vaimona ja äitinä, — niin, minä sanon, mikä tosi on, hän tässä saapi toimitella ja puuhailla, on kivulloinen, kärsii eikä hiisku sanaakaan. Jumala häntä siunatkoon, sanon minä — enkä enää muuta sanokkaan.
USEAT. Rouva Tjoelden malja!
PRAM. Hyvin — Jakobsen!
(Ottaa hänen kätensä. Konsuli Lind lähenee, Pram väistyy kunnioituksella).
LIND. Saanko juoda kanssanne, Jakobsen?
JAKOBSEN. Kiitoksia paljon. Minä olen ainoastaan yksinkertainen mies.
LIND. Mutta kelpo mies, — maljanne!
(Yleinen juonti, samassa näkyy pursi laskevan rantaan, verannan eteen. Kuusi miestä nousee ja tekee kunnioitusta airoilla meriväen tapaan. Sannaes seisoo perällä lipun alla).
HOLM. (Kuiskaa) Tjoelde tietää kyllä, mitä tekee; milloin kutsuu
Jakobsen'in seuraan!
KNUTZEN. Kas pursi, pursi!