(Hurraahuudot ja kunnialaukaukset yht'aikaa. Pursi poistuu.
Viitataan).
TJOELDE (syöksyy takaisin). Eihän mulla olekkaan nenäliinaa, tuo tölhö on — (huomaa Valborg'in) Miks'et sinä viittaa?
VALBORG. Min'en tahdo.
TJOELDE (katsoo häneen, sanomatta mitään; sieppaa pöydältä servietin kumpaankin käteensä, rientää takaisin, viittaa huutaen). Hyvästi!
SIGNE. Me seuraamme häntä — mennään sillalle!
KAIKKI. Niin, niin!
(Kiiruhtavat oikealle. Pram viimeisenä).
TJOELDE (palajaa ylös jälleen). Näin asianajajan tulevan, (Valborg menee oikeanpuolisesta ovesta, Tjoelde esiin, viskaa servietit pöydälle, heittäikse tuolille). Oi — voi! — Mutta tämä olkoonkin viimeinen kerta! — Nythän minun ei enää tarvitse! Nythän minun ei enää tarvitsekkaan! (nousee väsyneenä) Niin totta: Asianajaja!
Muutos.
(Pitää käydä sukkelaan. Vasemmalla konttoripulpetti, sen päällä kauppakirjoja ja papereita sisässä myöskin; oikealla kamiini, niin korkea, että mies saattaa nojata sitä vastaan. Nojatuoli kamiinin vieressä, puoleksi sen edessä. Pöytä oikealla etu-alalla; pöydällä tolppo ja kyniä. Kaksi nojatuolia, toinen aivan pöydän ääressä, käännetty ulospäin, toinen pöydän vieressä. Kummallakin puolen pulpettia ikkuna, ovi perälläpäin kamiinista. Perällä ovi, joka viepi toisiin konttorihuoneisiin. Kellonnuora. Kummallakin puolen ovea tuoli. Perimpänä vasemmalla polvi-rappuset oikotienä makuukamariin).