BERENT. Te tiedätte paremmin kuin minä, että jokainen nykyaikoina on varoillaan.
TJOELDE. Hyvä, hyvä; — antaa laivojen ensin valmistua, — ja parempien aikojen koittaa!
BERENT. Meidän pitää ankarasti pysyä nykyisissä ajoissa eikä luottaa tulevaisiin. Siihen katsoen tohtinemme tuskin panna veistimölle varastoineen suurempaa hintaa, kuin 40,000 spd.? — Minä luulen, että sitäkin jo pidetään kalliina.
TJOELDE. Jos te voitte toimittaa minulle veistimön ja samanlaisen varaston ja samoilla eduilla, kuin tämän — minä ostan sen milloin tahansa 40,000:lla ja olen varma voittaneeni 20,0000 — ainoastaan kaupasta.
BERENT (kumartaa). Sallitteko minun tarkastaa eteenpäin.
TJOELDE. Kuten tahdotte! — Alampa minäkin tulla uteliaaksi näkemään omaisuuteni noin aivan uudessa valossa.
BERENT. Mutta mikä todellakin on liian kalliiksi arvattu, on itse tämä talo, jossa nyt istumme, niin, sen maatilukset, puistot, huonerakennukset, varastohuoneet, lastauspaikat, — puhumatta oluttehtaasta ja vaaprikoista, joihin sitten ehdimme. Kauppapaikkanakin on tälle mielestäni pantu liian suuri arvo; sillä semmoisenakin on tämä edullinen ainoastaan pohatalle rahamiehelle.
TJOELDE. Aivan oikein.
BERENT. Mutta semmoista ostajaa tuskin ilmestynee. Sillä pitää olla, paitsi rahasummia, myöskin teidän erinomainen, monipuolinen neronne; muuten on tämän paikan edut osaksi, tai jopa kokonaankin hänelle hyödyttömät.
TJOELDE. No niin?