BERENT. Siihen tulee vielä, että ylöllisyys huonerakennuksissa — puhumatta joukosta muille kokonaan tarpeettomista huoneista — ei juuri hyödytä omaisuuden myömistä. Otaksukaamme, että joku maamies ostaa tämän tilan — joka onkin luultava?
TJOELDE. Te olette siis jo heittänyt minut pellolle?
BERENT. Minun täytyy kaikissa laskuissani panna tilan myönti pääperusteeksi.
TJOELDE (nousee). Mihin hintaan te sen olette pannut — sattumaanko?
BERENT. Minä olen pannut sen vähempään, kuin puoleen hintaan, se on, minä olen pannut sen — —
TJOELDE. Ei, suokaa anteeksi, että nyt käytän sanaa, jota kauvan olen säästänyt: — Tämä on hävytöntä! näin tunkeutua toisen omaisuuteen — ja teeskennellä, tahtovansa kuulla hänen ajatuksensa paperilla, kalkylillä ryöstää häneltä koko omaisuuden?
BERENT. Tuota en ymmärrä. Minä etsin perustusta omaisuuden hintoihin, — ja te olette itse sanonut, ett'ei koko asia ollenkaan liikuta teitä?
TJOELDE. Luonnollisesti ei! Mutta olkoompa tämä leikkiäkin — jos niin voin sanoa — ei kuitenkaan saa ottaa kunnon miehen hyväntahtoisesti tarjottua kalkyliä ja pitää sitä valheellisena asiapaperina.
BERENT. Ajatukset ja arvot näkyvät nykyään olevan erinomaisen monenlaiset. Min'en tätä toisin käsitä.
TJOELDE. Mutta ettekö älyä, että te täten leikkaatte elävää lihaani? — Kappale kappaleelta ovat nämät omaisuudet minun työlläni yhteenkootut; niitä olen suojellut sanomattomalla ponnistuksella hirvittävistä kauppaseikoista; — ne ovat osa elämästäni!