BERENT (kumartaa). Kaikki minä älyän aivan täsmälleen. — Oluttehtaan te olette pannut — — —
TJOELDE. Älkää — min'en salli teidän tuolla tavoin jatkaa. Saatte valita jonkun toisen omaisuuden laskujenne perusteeksi, kuin myöskin toisen apumiehen, jonka käsitys on oloista enemmän teidän kierojen käsitystenne kaltainen.
BERENT (nojaten taaksepäin). Sepä vahinko. Pankkien pitäisi saada tieto teidän vastauksistanne minun muistutuksiini.
TJOELDE. Oletteko lähettänyt minun omaisuuden-tarkastelmani pankkeihin?
BERENT. Olen — ja myöskin konsuli Holst'in sekä omat muistutukseni.
TJOELDE. Tämä on siis ollut äkkiarvaamaton päällekarkaus? Minä luulin olevani tekemisessä kunnon miehen kanssa!
BERENT. Pankit tahi minä, — minä tahi pankit, samahan se, kun minä olen niiden valtuutettu asiamies.
TJOELDE. Näin itsekästä rohkeutta ei sentähden anteeksi anneta!
BERENT. Jok'ainoa silmänräpäys on kallis. Pankkien pitää neuvotella toisten raha-laitosten kanssa.
TJOELDE. Minun laskuni viedään siis neuvosteluun Kristianiaan? Ja aivan ilman minun suostumustani, ilman minun tahdottani!