TJOELDE (malttaen). Te tulitte siis luokseni salaten aikomustanne, suoraa päätä syöksemään minut häviöön?
BERENT. Minun täytyy vielä kerran huomauttaa, etten minä ole tämän konkurssi-talon päällikkö, — vaan te.
TJOELDE. Ja minä huomautan vielä kerran: tämän talon konkurssi on ainoastaan teidän aivoissanne! — Kuukaudessa voi paljon tapahtua: Ja minä olen ennenkin osoittanut älyä keksimään keinoja.
BERENT. Keinoja yhä syvemmälle syöpyäksenne valheesen.
TJOELDE. Ainoastaan kauppias moiset seikat käsittää. — Mutta jos tekin todella niitä käsittäisitte, — sanoisin teille: Antakaa mulle 100,000 spd., ja minä pelastan kaikki kaikesta! Se olisi työ, teidän neronne arvoinen; se tekisi teidät kuuluisaksi, kun olisitte tarkalla silmällä huomannut asioiden kulun; sillä työllä pelastaisitte tuhansia ihmisiä onnettomuudesta ja loisitte maalle vaikutus-alan, jolla olisi loistoisa tulevaisuus!
BERENT. Tuohon syöttiin min'en tartu.
TJOELDE. Te luulette sanojani houkutukseksi? Ei, se on juuri samaa, minkä niin nerokas liikemies, kuin konsuli Lind, heti huomasi, — ja ilman teidän onnetonta väliintuloanne olisi jo kaikki päätetty! Mutta se voipi tapahtua vieläkin! Minä etsin hänet uudestaan!
BERENT. Hän on jo matkustanut ulkomaille.
TJOELDE. Minä matkustan heti hänen jälkeensä.
BERENT. Semmoinen kiire näyttäisi hänestä kenties vähän epäiltävältä — väliintulleiden selitysten mukaan.