TJOELDE. Noo — ei haita mitään!
BERENT (totisena). Haittaapa kyllä. Petollistahan olisi ollut nyt viekoitella häneltä 100,000 spd., ja petollista on uskoa hänen nyt enää niitä antavan.
TJOELDE (mietittyään). Hyvä. — Hän on sukkela — ja löytää syitä. — Minä tunnen hänet. — Mutta te ette tunne häntä! — Tahdotteko, niin minä näytän teille, kuinka tarpeeksi 100,000 spd. on, saadaksemme tämän suuren liikkeen irroille? Kolmen kuukauden kuluessa ennättävät remissit käsiini, — minä selitän teille päivänselväksi — — —
BERENT — — että heittäytte petoksesta petokseen! Siten olette jo tehnyt kolme vuotta — kuukaudesta kuukauteen.
TJOELDE. Senvuoksi, että nämät kolme viimeksi kulunutta vuotta ovat olleet toinen toistaan huonommat — oi, hirveät! Mutta nyt on kriisi tullut; ja nyt pitää aikojen muuttua paremmiksi!
BERENT. Niin, noin juuri olette itseänne houkutellut!
TJOELDE. En, en, siten ajattelee jokainen älykäs kauppias!
BERENT. Siten ajattelee jokainen keinottelia.
TJOELDE. Älkää saattako minua hurjaksi! Tiedättekö, mitä minä näinä kolmena vuotena olen kärsinyt, — tiedättekö, mihin toivottomuus nyt minut voipi saattaa?
BERENT. Yhä uuteen valheesen.