TJOELDE (nousee heti). Niin, eikö totta? — Oi, koetelkaa minua!
Vaatikaa minulta — — sanokaa, mitä te — —!
BERENT. En, en, — allekirjoittamisella pitää kaikki aloitettaman!
TJOELDE (vaipuu sortuneena tuolille). Oi — — — Kuinka saatan minä sitten enää kohdata ketään, minä, joka olen uhoitellut kaikkea ja pettänyt jokaista!
BERENT. Sen, joka on nauttinut suurta, ansaitsematonta kunniaa, pitää myöskin kestämän suuren ansaitun masennuksen; — se on laki, enkä minä voi teitä siitä vapauttaa.
TJOELDE. Mutta minua menetellään hirmuisemmin, kuin ketään muita! Minä olen sen ansainnut, minä tiedän sen; — mutta min'en voi sitä kestää!
BERENT Hm! Te olette erinomaisen vahva; sen osoittaa tuo kolmenvuotinen kamppailunne!
TJOELDE. Olkaa armelias! Teidän neronne, teidän vaikutuksenne voipi auttaa minua pelastuksen tielle!
BERENT. Niin, kirjoittamaan alle.
TJOELDE. Eikö edes välillinen suostumuskaan — —? Jos te ottaisitte vastataksenne kaikesta, ei muuta tarvittaisi!
BERENT. Kirjoittakaa alle! — Täss' on paperi! Joka hetki on kallis.