HAGBART.
Mummu kulta, mikä nyt lienee?
ISOÄITI.
En tiedä. — Mutta onni on usein hyvän lyhyt.
HAGBART.
Onni on lyhyt? Mitä se on? Oi taivas, mummu, — älä kiusaa minua!
ISOÄITI.
Todellakin, minä en tiedä mitään. — Vaan sen —
HAGBART.
— Vaan — Mitä? —
ISOÄITI.
Että setäsi oli minun luonani, kun rouva Falk ilmotettiin tulleeksi.
HAGBART.
Rouva Falk? Onko rouva Falk käynyt täällä? Nyt?
ISOÄITI.
Juuri vastikään.
HAGBART. On siis jotain tekeillä! Kenties se oli hän, jota setä. — (Syöksee ylöspäin; ovi avataan; piispa astuu sisään Ogootia taluttaen.) Ogoot!
OGOOT.
Hagbart! — (Levotonna.) Eikö täti ole täällä?