ROUVA FALK. Ei, en vaikeroitse, kun minä näen, kuulen — kun omaan sinut! Semmoisesta hyvästä joutaa jotain maksaakin. Olenhan ollut itsekäs, kun olen luullut siinä olleen liiaksi! — Tämä on kevät sinulle —! Ja minulle —?
OGOOT.
Sinulle? Hei, mikä sinun nyt jälleen on?
ROUVA FALK.
Tulin ajatelleeksi, että tehtäväni nyt on tehty.
OGOOT. Sinunko —? Sinä, joka —? Hei, nyt sinä huolestutat minua tuommoisella.
ROUVA FALK. Se olisi suurin synti! Minä olen iloinen, — iloinen! Sen vakuutan; mutta sinä tunnet —
OGOOT. — vallattomat, käsittämättömät mielenvaihtosi, niin!
ROUVA FALK.
Mene nyt, lapsi, — ja tuo hän tänne!
OGOOT. Oi taivas, kuinka se soi: tuo hän tänne! (Menee, seisahtuu.) Kiitoksia, hyvä, kaunis, herttainen täti!
ROUVA FALK (heittäytyy pöydän ääreen pää käsivarsilleen).
OGOOT (kuullaan ulkoa).
Jo, tule!