ROUVA FALK.
Vai ei vielä? — On siis vaikein asia jälellä, pelkään minä.
HAGBART.
Ei; kun olen näin kauas päässyt, ei mikään enää voi minua estää!
OGOOT.
Kuuletko, täti?
Esirippu lankee.
TOINEN TAPAUS.
Huone piispan luona. Perällä ovi, josta mennään toiseen suureen huoneesen; paitsi sitä ovi oikealla puolella katsojista päin. Akkunoita vasemmalla puolella. Eteisimmän akkunan kohdalla nojatuoli. Sen takana kirjotuspöytä tuolinensa. Oikealla puolella oven vieressä sohva, ja tuoleja asetettu sen eteen ja sivuille sekä peräpuolelle.
Ensimäinen kohtaus.
PIISPA (sohvassa). Sanot aina, ettäs olet tehnyt vakuutuksesi mukaan, Hagbartini! No niin; kiellätkö minua tekemästä samoin?
HAGBART. Pyydänhän vaan, setä, ettäs tahtoisit ensin nähdä häntä, puhutella häntä.
PIISPA. Mutta, kunhan en tahdo? Se jo on ikävää, ettäs olet valinnut elämän seuratoverin itsellesi meidän keskuutemme ulkopuolelta; — kuitenkin on hän päivästä päivään tullut meille rakkaammaksi. Hänen hyväksensä teemme kaikki. Mutta sen enempää ei. — Tahdotko lukea kirjettä?