HAGBART.
Mutta sen laatuisia miehiä.
PIISPA.
Niinkuin sanoin, sen on toinen laita.
HAGBART. Vai niin. — Rouva Falkin kohta kenraalin suhteen ei ole mikään muu kuin säälin.
PIISPA.
Onko kenraali siis tuntenut hänet ennen?
HAGBART.
Arvattavasti. Oli kuinka oli, pitää hän totista huolta kenraalista.
Sitä ei tee kukaan muu.
PIISPA.
Hänellä on kai erinäinen syy.
HAGBART. Sanonko minä syyn? Hänellä on enemmän sydäntä, kuin meillä muilla; enemmän voimaa altistua, kuin meillä. Hän on paljon jaloluontoisempi, on edistynyt perinpohjaisemmaksi, tiedollisesti niinkuin siveellisestikin, kuin kukaan meistä.
PIISPA.
Minä kuuntelen sinua mitä suurimmalla kummastuksella!
HAGBART.
Vaan älä käsitä minua väärin! Hänelläkin on vikansa.
PIISPA.
Vai on hänellä sentään niitä! — Minulla on eräs vakava pyyntö sinulle,
Hagbart. Matkusta pois ajaksi.