ISOÄITI.
Ne ovat semmoisia nuot… Olemmeko kahden?
HAGBART.
Olemme, mummu! —
ISOÄITI.
Mutta ole kärsivällinen, Hagbart! Sinä olit tuonain samankaltainen.
HAGBART.
Niin olin, mummu!
ISOÄITI. Minä olen nähnyt monta polvea … monta tapaa. Minun aikanani oltiin suvaitsevaisia.
HAGBART.
Minulla on suuri ilo kirjoistasi, mummu!
ISOÄITI.
Niin, eiköhän? — Olemmeko kahden?
HAGBART.
Olemme, mummu!
ISOÄITI.
Minä olen oikein rakastunut sinun morsiameesi, Hagbart.
Hän on niinkuin tytöt minun aikanani.
HAGBART.
Uljas, vai kuinka?