CORNELIA.
Halaisitko jotakin?
ISOÄITI.
En, Suuri kiitosta!
(Cornelia menee ulos peräpuolelta.)
HAGBART.
Armas mummu kulta! Sinä olet ainoa täällä, joka ymmärrät minua!
ISOÄITI (koettaa katsella ympärillensä).
Olemmeko kahden?
HAGBART.
Olemme.
ISOÄITI.
Meneekös piispa tervehtimään rouva Falkia?
HAGBART.
Ei, paratkoon; hän on kirjottanut vielä toisen kirjeen.
ISOÄITI.
Sen arvasin.
HAGBART. Eikö se ole hirveää, kun ei hän tahdo nähdä häntä, ennen kuin hän tuomitsee.