ASESSORI RÖST.
Minua vaivaa hengen-ahdistus.
ROUVA RÖST.
Ja minun kynsitautini — se, voi!
ISOÄITI.
Sitä tautia ei tunnettu minun aikanani.
ROUVA RÖST. Kuinka hän on suloinen; hän ei muista, että hänen aikanansa sairastettiin.
PIISPA.
Nyt on kuitenkin kaunis ilma.
ASESSORI RÖST. Oikein ihana ilma! Enkä käsitäkään, että juuri nyt — Ei, älkää vaivatko itseänne, korkea-arvoinen —! Minä —
ROUVA RÖST.
Mieheni on mahtanut vilustua.
(Istutaan.)
CORNELIA.
Rukoushuoneessa eilen illalla kävi kylmä uho.
ASESSORI RÖST.
Mutta me istuimme perimmäisessä sopessa.