ROUVA RÖST.
Luulen tosiaankin —? Tule, Röst, sinä, joka tunnet —?
ASESSORI RÖST.
Se on hän; minä tunnen kuskin! Hannuksen!
PIISPA (joka on noussut seisoalle).
Saattaahan se olla neiti Ogoot.
CORNELIA.
Ei, ei se hän ole. — Nyt on hän jo sisällä; mitä meidän on —?
ROUVA RÖST.
Eikö hän ole saanut kirjettänne, teidän korkea-arvoisuutenne?
PIISPA.
On, aamulla.
ASESSORI RÖST.
Ja kuitenkin —?
PIISPA. Kenties juuri sen vuoksi. Hm! — Sinun, Cornelia, on meneminen ottamaan —
CORNELIA.
Ei millään muotoa! Ei ikinä! —
ROUVA RÖST (miehellensä).
Tule, ystäväni! Lähdetään joutuin! (Etsii parasolliansa.) Parasollini?