PIISPA.
Tuo selitys on teidän omanne, hyvä rouva.
ROUVA FALK. Veljenne poika on kai sanonut teille, ettei omaisuuteni riitä elättämään perhettä täällä ja minua muualla.
PIISPA.
Tosin kyllä. Mutta eikö omaisuutta sovi myydä?
ROUVA FALK. — Ja meidän kaikin lähteä pois, tarkotatteko sitä, teidän korkea-arvoisuutenne? Sopii kyllä; mutta vasta nyt tuosta omaisuudesta jotain tulee; nytpähän saadaan rautatiekin. — Ja ompa se jo vanha suvussakin.
PIISPA.
Se on hyvin kaunis.
ROUVA FALK.
Se on tullut meille rakkaaksi.
PIISPA.
Minusta on ikävä, että asian laita on tuommoinen.
ROUVA FALK. Kenties se siis vaikuttaa vähän päätökseenne, teidän korkea-arvoisuutenne?
PIISPA.
Minun päätökseni, hyvä rouva, ei saa riippua teidän omaisuudestanne.
ROUVA FALK.
Olenko näinä kahdeksana vuotena loukannut teitä? Taikka ketään täällä?